Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

Kaksipiippuinen turvallisuus

Jopa EU-presidentti Donald Tusk on lisää valtaa halajavien viranomaistahojen mielikuvamarkkinoinnin uhri. Hän olettaa, että lentomatkustajatietojen jakaminen EU-maiden kesken parantaisi turvallisuutta. Suomessa asiaa on esitellyt ja edistänytkin virkansa puolesta sisäministeri Päivi Räsänen.

On totta, että EU:n ulkorajat ylittävillä lennoilla matkustajatiedoissa ilmenevä nimi tarkoittaa, että tuolla nimellä varustettua matkustusasiakirjaa, passia, on näytetty turvatarkastuksessa, jotta matkustusasiakirjan haltija - kuka se onkin - pääsisi rajan yli. Toisen, suht' samannäköisen ja oikeasti olemassaolevan henkilön ei-biometrisen passin saaminen omaan käyttöön EU:n ulkopuolelta on pienen lahjuksen tai varkauden takana oleva asia. No sweat. On naiivia olettaa, että terroriteoista vakavasti kiinnostunut henkilö liikkuisi kuin turisti, oman henkilöllisyytensä rekistereille altistaen.

EU:n sisäisillä lennoilla todellisuus on tarua ihmeellisempää. Lentomatkustajana olen ottanut omaksi tavakseni esittää matkustusasiakirjan (siis henkilökortin tai passin) vain kun sitä erikseen pyydetään. Tulokset ovat olleet häkellyttäviä. Viimeisten puolenkymmenen vuoden aikana enimmäkseen Suomen, Ruotsin, Englannin, Saksan, Italian, Espanjan ja Ranskan välisillä lennoillani asiakirjapohjainen henkilöllisyystarkastus on tehty vain 35-40% lentosuoritteiden turvallisuustarkastuksista. Muulloin on kysytty vain boarding passia, joka ei kerro matkustajan henkilöllisyydestä yhtään mitään. No, kenties "väärästä" sukupuolesta voisi jäädä kiinni. Kahdesti turvallisuustarkastuksessa ei kysytty edes boarding passia!

Portilta koneeseen noustessa vaatimus henkilöllisyystodistuksen esittämisestä on vieläkin harvinaisempaa, oman tuntuman mukaan ehkä keskimäärin vain joka neljännellä tai viidennellä lennolla.

Lentomatkustajatietojen luovuttaminen viranomaisten kesken ei nosta turvallisuutta terrorismia vastaan. Tietojenvaihto rekistereissä ei maksa paljon, kun ei tarvitse palkata yhtään uutta turvallisuustarkastajaa sadoille eurooppalaisille lentokentille. Tämänhetkisellä naurettavan lepsujen tarkastusten tasolla kyseessä on se, että plasebo-turvallisuutta haetaan sieltä, missä tietosuojan loukkauksia on helpointa perustella. Mutta tietojenvaihto onkin vasta yksi piippu. Kun sillä voidaan toistaiseksi ampua karkeasti metsästettävän kohteen ohi, toinen piippu olisi turvatarkastusten suorittaminen pedanttisesti, luultavammin kasvojentunnistusohjelmia hyväksikäyttäen. Se maksaisi oikeasti jotakin ja vaikutus turvallisuuteenkin olisi muuta kuin plaseboa.

Yksilönsuojastaan kiinnostuneen, valveutuneen kansalaisen kannattaa ryhtyä vakavasti protestoimaan oikeuksiensa puolesta siinä vaiheessa, kun lentokentällä Pariisin koneeseen noustessasi joku oikeasti tietää kuka olet. Ei siis vielä.




 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat