Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

Ylityökorvauksien madaltamisesta se luontevimmin lähtee

ja työttömyysturvan heikentämisellä se jatkuu. Nimittäin hintakilpailukyvyn kiinnikurominen.

Vuosittaisten työtuntien määrän lisäämiseen on sitten niitä vapaa-ehtoisuuden tai sanottaisiinko järkiperusteisen suostuttelun keinoja. Jotkut luopuvat ylitöistä, kun korvaus ei enää miellytä. Se heille suotakoon.

Tämä Etlan raportti vuodelta 2011 kertoi jo paljon olennaista siitä, mistä ratkaisut ovat löydettävissä. Raportin kirjoittajien itsensä tekemien  johtopäätösten lisäksi erityistä huomiota kannattaa kiinnittää sivun 52 taulukkoon 9.1, jossa vertaillaan paperiteollisuuden tunnuslukuja Suomen (1. lukema) ja Saksan (2. lukema) välillä, alla ote:

 

Kokonaistyövoimakustannukset työntekijää kohti vuodessa, euroa*               59 000    47 000

Säännöllinen viikkotyöaika päivätyössä, tuntia                                                        36,3       38,0

Säännöllinen viikkotyöaika keskeytymättömässä vuorotyössä, tuntia                 34,5       38,0

Toteutunut vuosityöaika, kaikki työntekijät ja työaikamuodot, tuntia               1 483      1 568

Ylityökorvaus, arkipäivätyö                              50–100 %         25 %

Ylityökorvaus, sunnuntaityö                           150–200 %     80–100 %

Sairauspoissaoloprosentti, työntekijät, %      6,4                      5,9 

 

Analyysi kyllä kiinnittää huomion työn tuntikustannusten mataloitumiseen eri mekanismien kautta, mutta Suomessa nimenomaan työllistymis- ja tuottavuuskehityksen suunnan vaihtamiseksi tulisi huomioida niin ylityön yksikköhintavaikutus kuin sekin, että työviikon tuottavimmat työtunnit sijoittuvat alle 35 tunnin kertymäosuudelle (erityisesti tietotyössä työpäivän seitsemännen tunnin jälkeen tuottavuus karisee rajusti alaspäin).

Vuosittaisen työtuntimäärän lisäämiseenkin on keinoja tarjolla, mm. taannoisessa blogissani. Kun pohjalla on jo työ, jossa saaavutetaan vaikkapa 50% normiviikkotuntimäärästä, niin sen päälle tehdyn toisen osa-aikatyön verotusta pitäisi ehdottomasti lieventää. Suomessa on paljon tarjontaa osa-aikaisista tehtävistä, jotka eivät yksistään riitä ihmisten toimeentuloa varmistamaan. Myös näihin kykeneviä tekijöitä olisi, mutta matalapalkkatyön vastaanottaminen ei VALITETTAVASTI ole henkilökohtaisen talouden kannalta kannattavaa suurimmalle osalle ansiosidonnaisen työttömyysturvan tai (sovitellun sellaisen) varassa elävistä. Näiden säläduuunien markkinat on ensin saatava toimiviksi ja verotuksellisessa mielessä työntekijälle edullisemmiksi kuin nykyisen marginaaliverotason mukaisessa määräytyvässä verokiilassa.

Lisäksi tietysti raportin mainitsemien Hartz-reformien tapaiset kovennukset ansiosidonnaisen tuen ehtoihin (ks. raportti alk. s. 58) tullevat vakavaan harkintaan:

"Työttömän työnhakijan on ... otettava vastaan työvoimatoimiston tarjoamia sopivaksi katsottuja työllistymismahdollisuuksia. Sopivaksi katsotut työtarjoukset ovat sellaisia, joissa työtulot ovat riittävän korkeat verrattuna edelliseen työhön. Ensimmäisen kolmen työttömyyskuukauden aikana työnhakija voi hylätä työtarjoukset, joissa tulot ovat alle 80 % edellisistä tuloista. Työttömyyden keston ollessa yli kolme kuukautta mutta alle kuusi kuukautta hyväksyttävän työtarjouksen raja on 70 % edellisistä tuloista. Kuuden kuukauden jälkeen työnhakijan on hyväksyttävä mikä tahansa työ, jossa nettotulot ovat suuremmat kuin työttömyyskorvaus. Työnhakijoiden on myös hyväksyttävä työt, joissa työmatkat ovat alle 2,5 tuntia päivässä. Perheettömien työnhakijoiden voidaan vaatia muuttavan työn perässä yli neljän kuukauden työttömyyden jälkeen. Jos työnhakija ei ota vastaan työtä, joka täyttää edellä mainitut ehdot tai ei osallistu aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteisiin, voidaan työttömyyskorvauksen maksaminen keskeyttää määräajaksi tai korvausten tasoa leikata väliaikaisesti. "

Pihvi on se, että näitä uudistuksia tarvitaan, ettei loppukin yksityisen sektorin työ pakene Suomesta. Hallituksen kokoonpanosta tulee ilmetä selkeä kyky näihin uudistuksiin ja rohkeus tehdä tarvittavat poliittiset linjaukset liikaa ammattijärjestöjen kitinöitä kuulematta, poliittista mandaattia käyttäen ja sen käyttämisestä poliittisen vastuun kantaen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Jotakin pitää tehdä. Eikä kaikki ole miellyttävää. Ylitöistä pitää korvata jotakin. Korvaus on tällä hetkellä hyvä nimellisesti. Mutta olempa katsellut tuota verosaraketta samalla. Se ampaisee hurjaan nousuun. Tässä olisi sovittelun paikka.

Valtio häviää lyhyellä aikavälillä veroja.

Saksassa ovat siis työn sivukulut huomattavasti pienempiä.

Toimituksen poiminnat