Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

Jälkeläisyyttä on monenlaista

Susanna Koivulan blogissa tapahtuu avioliitosta, vanhemmuudesta, jälkeläisyydestä, perheestä ja näihin kuuluvista käsitteistä kiinnostuneiden kannalta mielenkiintoisia asioita. Jotta keskustelijoiden ei tarvitsisi puhua toistensa ohi ja itse sisältöön voitaisiin pureutua, ehdotan keskustelijoille kiihkotonta tulkinnanvaraisesta käsitteistöstä luopumista. Tietysti jättäen ohitsepuhumisen oikeuden niille, jotka tieten tahtoen tai omista tarkoitusperistään välttämättä haluavat puhua toistensa ohi ja keskittyä semantiikkaan, jottei itse keskustelun sisältö vain etenisi.

Sami Mollgren tuo kommentissaan keskusteluun käsitteen "biologinen jälkeläisyys". Tarkkaan ottaen koeputkihedelmöityksen kautta syntyneet lapset ovat sukusolun luovuttajien geneettisiä eivätkä biologisia jälkeläisiä.  Biologinen sanana viittaa nimittäin muuhunkin kuin pelkkään geneettiseen lähtökohtaan. Mm. biologisella tuotannolla ymmärretään tuotantoa, jossa turvaudutaan vain kasvien tai eläinten omiin biologisiin prosesseihin sen sijaan, että niihin puututaan keinollisesti (esimerkiksi hormonien käytön kautta). Tästä näkökulmasta biologisista jälkeläisistä tai jälkeläisyydestä voidaan oikeasti puhua vasta sitten kun sikiämisen olosuhteet ja prosessi ovat biologisia eikä keinollisia, eivätkä varsinkaan solutasolle ja petrimaljaan tai koeputkeen vieden keinollisia.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että biologisia jälkeläisiä ovat vain seksikumppanin kanssa ilman hormonihoitoja saadut lapset. Monet hormonien avustuksella tai kumppaninsa sukusolujen avulla koeputkihedelmöityksen saaneet ymmärrettävästi pitävät parempana puhua "biologisista lapsista" vaikka biologisesti eivät onnistuneet lapsia saamaan.

Tässä siis vain yksi käsite, ei sekään tietysti kiveen hakattu tässä vaiheessa. Käsitteiden tarkentamisen kautta voitaisiin hakea jotain konsensusta siitä, mistä kulloinkin ollaan puhumassa. Avusteisen sikiämisen kartalla on muitakin tasoja, nimittäin siittiöitä voidaan myös pelkästään kuljettaa ja ohjata keinollisesti oikealle kohdalle munasolun läheisyyteen. Tämän saattaisi vielä voida katsoa olevan biologistakin. Astetta keinollisempi lähestymistapa valitsee tähän siittiön tai siittiöt, missä vaiheessa voidaan jo luopua käyttämästä käsitettä biologinen jälkeläisyys.

Koska turha luokittelu jälkeläisten kesken olisi vain uusi syrjimisen peruste, keskustelun kannalta biologisiin ja ei-biologisiin jälkeläisiiin jakaminen riittänee. Rajan vetämisestä näiden välille löytynee erilaisiakin näkemyksiä. Hedelmöityksen osalta jaon voi tehdä tarkemminkin. Biologisen sikiämisen jälkeen tulee siis erinäisiä bioavusteisia sikiämisen muotoja. Keinohedelmöityksen äärimuotona valikoitu siittiö "tökätään" valikoituun munasoluun.

Sosiaalisesta paineesta ja käytännön syistä johtuen näitä käsite-eroja ei tietenkään tarvitse arkikielessä ja erityisesti jälkeläisistä, siis yksilöistä, puhuessa korostaa, mutta keskustelun sisällön kehittymisen kannalta tarkempaa käsitteistöä tarvittaisiin kipeästi. Siis heittäkääpä ehdotuksia pöydälle!

 



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Timo Lehtonen

Alla on tekstiä Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirjasta.

Mitä ”vanhemmilla” tarkoitetaan?

Muutama vuosikymmen sitten ”vanhemman” määritelmä oli kohtalaisen suoraviivainen. Oli olemassa ”biologisia” vanhempia, joita joskus kutsuttiin ”luonnollisiksi” tai ”syntymävanhemmiksi”. Toisaalta saattoi olla myös ”henkisiä” tai ”huoltavia vanhempia”, kuten otto- tai sijaisvanhemmat, jotka toimivat lapsen ensisijaisena huoltajana läpi koko tämän varhaislapsuuden. Nykyisin termillä ”biologinen” vanhempi saattaa kuitenkin olla monimutkaisempi merkitys. Esimerkiksi munasoluluovutuksessa biologinen vanhempi voi olla joko geneettinen vanhempi (munasolun luovuttaja) tai synnyttäjä-äiti.

Maat ovat antaneet selityksiä ja tehneet varaumia tähän oikeuteen voidakseen esimerkiksi turvata biologisten vanhempien anonymiteetin adoptiotilanteissa, tai sukusoluluovuttajien anonymiteetin keinotekoisen hedelmöityksen tai kohdunvuokrauksen yhteydessä. Varaumia on perusteltu sillä, että ne ovat lapsen edun mukaista, mutta komitea ei ole hyväksynyt näitä argumentteja.

Kun ajatellaan lapsen oikeutta tuntea vanhempansa, on kohtuullista olettaa, että ”vanhemmilla” tarkoitetaan geneettisiä vanhempia (tämä tieto on lapselle oleellinen jo lääketieteellisistä syistä) ja synnyttäneitä vanhempia. Jälkimmäinen tarkoittaa synnyttänyttä äitiä ja isyyden tunnustanutta isää, joka on parisuhteessa äitiin lapsen syntymisen aikana (tai mitä tahansa isän sosiaalinen määritelmä onkin kulttuurin sisällä - olennaista on, että nämä sosiaaliset määritelmät ovat tärkeitä lapsille identiteetin muovaajina). Lisäksi ”vanhempiin” tulisi loogisesti myös sisällyttää lapsen henkiset vanhemmat, jotka ovat hoitaneet lasta merkittäviä ajanjaksoja varhaislapsuuden ja lapsuuden aikana. Myös nämä henkilöt ovat läheisesti sidoksissa lapsen identiteettiin ja näin ollen liittyvät lapsen oikeuksiin artiklan 8 mukaisesti.

1. Yleissopimus lapsen oikeuksista https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-koko...
2. Lapsen oikeuksien sopimuksen käsikirja https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeu...
3. Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child http://www.unicef.org/publications/index_43110.html

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tämä kirjoitus taitaa olla vähän ohi aiheen menevää saivartelua termeistä. Yleensä biologisilla jälkeläisillä kyllä tarkoitetaan juurikin geneettisiä jälkeläisiä, vaikka hedelmöitystä olisi tarvinnut hieman avittaa jollain tapaa.

Määritelmäsi logiikan mukaan minä olisin tällä hetkellä biologisesti kuollut, jos elossapysymistäni koskaan on tarvinnut lääketieteen keinoin avittaa.

Näiden käsitteiden erottamisella kuitenkaan tuskin lienee paljoa merkitystä, voit aivan vapaasti puhua geneettisistä jälkeläisistä jos pidät eroa itsellesi jollain tapaa merkityksellisenä. Mieleeni ei tule aihetta, jossa tällä käsite-erolla olisi mitään nk. seksuaalista merkitystä. Ellet sitten kuulu lahkoon, jossa minkäänlainen avittaminen on saatanasta (kieltäydytäänhän aika monessa lahkossa kaikesta lääkehoidosta), mutta se lienisi enemmänkin oma ongelmasi. Yleisessä diskurssissa relevanssia ei juuri liene.

Petri Muinonen

"Yleisessä diskurssissa relevanssia ei juuri liene."

Ym. jakoa soveltaen: biologisen jälkeläisen tapauksessa sairaalasta nyytin kanssa lähtevälle äidille on subventoitu huomattavasti pienempi summa veronmaksajien rahaa kuin geneettisen jälkeläisen tapauksessa. Jälkimmäiselle kun on korvattu KELAn puolesta paljon enemmän.

Kyllä: kuulun veronmaksaja-lahkoon ja lahkon jäsenenä katson karsaasti sänkykamariin kuuluvien asioihin rahallista avittamista yhteisistä varoista

Petri Muinonen

Naisparien osalta äidin "biologinen lapsi" tarkoittaisi muuten kuin koeputkihedelmöityksellä saatua lasta ja "geneettinen lapsi" (todennäköisimmin) naiskumppanin kanssa päätetystä keinohedelmöityksestä syntynyttä lasta.

Toimituksen poiminnat