Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

HSL:n vyöhykemalli edustaa urautunutta ajattelua

HSL:n vuonna 2017 voimaan tulevat maksuvyöhykkeet eivät korjaa tariffijärjestelmästä kuin yhden merkittävän  valuvian:  näyttää siltä (vielä nyt; katsotaan onnistuvatko byrokraatit vielä tämänkin vesittämään), että voimassa olevalla matkakortin kausilipulla olisi jokin arvo, kun matkustetaan ostetun matka-alueen ulkopuolisille vyöhykkeille! Eli tullee mahdolliseksi ostaa vyöhykelisälippu matka-alueen laajentamiseksi, ja luultavasti edullisemmin kuin täydellä lippuhinnalla (vrt. nykyinen tilanne).

Mitä jäi sitten korjaamatta? Erityisesti pääradan suunnassa Helsingin ja Vantaan välillä kaupunkirajoja noudatetaan yhä orjallisesti, vaikka aiemmin ehdittiin jo lupailla Tikkurilan aseman siirtyvän edullisempien keskustamatkojen piiriin. B-vyöhykkeen ulkolaidalla sijaitsevasta Ala-Tikkurilasta pääsisi bussilla 2 vyöhykkeen (AB) lipulla Helsingin keskustaan; 300 metrin päässä sijaitsevalta Tikkurilan asemalta tähän vaadittaisiin jo kolmen vyöhykkeen lippu (ABC). Tällä tavoin rajaten Tikkurilasta tehty matka keskustaan ei siis halpene; se ei edes pysy suunnilleen aikaisemman hintaisena, vaan kallistuu ihan huolella.

Yllättäen sen sijaan Vantaan puolella sijaitsevien Valimotien outlet-keskittymän ja Jumbon osalta B-vyöhykkeen ulottaminen runsaasti Helsingin rajan yli Vantaan puolelle ei ollutkaan niin kivuliasta. Samoin laajoja Kehä 3:n sisäpuolisia länsi-vantaalaisia alueita mahtui B-vyöhykkeen sisälle. Ei olekaan enää niin vaikeaa arvata, mistä Helsinki hakee seuraavia naapureilta syötäviä alueita. Muistaahan joku vielä HS:n artikkelin Helsingin ylipormestari Pajusesta, joka kävi oikein helikopterista kadehtimassa Valimotien tienoota, ja paheksui keskustan liikkeiltä "varastettua" liikevaihtoa?

Toinen korjaamatta jäänyt asia on käytännön tason mahdollisuus (sekä tariffeista, linjastoista että näiden matka-ajoista johtuen) välttää Helsingin (A-vyöhykkeen) kautta koukkaavaa työmatkaliikennettä. Nopeampia poikittaisliikenteen reittejä ei ole lisätty. Jokeri-linjojen rinnalle tarvittaisiin harvempaan pysähtyviä vuoroja; matkustajista ei olisi niissäkään pulaa.

Linjasto on yhä vaan Helsinki-keskeistä, eikä suurimpien kaupunkikeskusten painoarvoa säteettäisen paikallisliikenteen keskuksina ole vahvistettu riittävästi. Orastavakin metropoliutuminen vaatisi juuri voimakkaampia osakeskuksia yhden ytimen mallin sijaan.

Pahin puute koskee kuitenkin yksityisautoilun ja julkisen liikenteen yhteensovittamista: autoilijalle ei tarjota mitään taloudellista hyötyä siitä, että hän valitsee jättää kulkuneuvonsa radanvarsiparkkiin. Päinvastoin: loppuvuodesta mm. Tikkurilankin parkkipaikoista on tulossa maksullisia! Ajankäytöllisistä syistä ja henkilöauton pitämisen kustannusrakenteesta johtuen on luvattoman usein kannattavampaa matkustaa koko työmatka omalla autolla kuin hyödyntää julkista liikennettä matkakorttikausineen, siinä rinnalla osaan matkasuoritetta.

Tariffiuudistus antaisi mahdollisuuden ohjata matkustajien valintoja yksityisautoilusta kohden raideliikennettä. Tehokkain tapa toteuttaa tämä olisi tarjota matkakortin kauteen oikeus matkustaa valittujen täyspalveluvyöhykkeiden (ml. bussiliikenne) lisäksi yhdellä valitulla naapurivyöhykkeellä vain raideliikenteessä. Siis esimerkiksi AB-vyöhykkeen matkakortin maksaneet voisivat kulkea lähijunilla C-vyöhykkeen paikallisjuna-asemille/asemilta saakka; kääntäen ABC-vyöhykkeeläisillä junayhteys joustaisi D-vyöhykkeelle. BC-matkakorttilaisille tulisi oikeus käyttää junia joko A- tai D-vyöhykkeelle saakka; se mikä helsinkiläisiä saattaisi risoa, olisi tämän raideliikennelaajennuksen kohdentaminen myös raitioliikennettä ja/tai metroa koskemaan.

Kyseessä olisi siis suurivolyymisimmän ja ympäristöystävällisimmän liikennemuodon - raideliikenteen - suosiminen, jotta yksityisten ja julkisten liikennevälineiden toisiaan täydentävästä käytöstä voisi tulla myös taloudellisesti kelvollinen vaihtoehto.  Toinen näkökohta tähän vyöhykelipun junayhteys-laajennukseen on se, että moni kohtuullisen lähellä juna-asemia asuva voisi valita kustannussyistä olla käyttämättä valinnaisella raideliikennevyöhykkeellään bussia lainkaan ja kulkea asemalle esim. pyörällä tai kävellen, kun sillä välttyisi maksamasta esim. kolmen vyöhykkeen matkakorttikautta kahden sijasta. Myös bussien matka-aikoja ja ympäristöä ajatellen tämä olisi toivottava kehityssuunta.

On odotettavissa, että HSL-alueen kustannusvastuiden jakautumisen vuoksi tällainen ehdotus ei olisi sellaisenaan toteutettavissa. Silti asiakkaiden eriytyvien tarpeiden huomioiminen olisi HSL:ltä viisas veto; pelkän raideliikenne-lisävyöhykkeen tarjoaminen matkakorttikauden lisämaksullisena, mutta täyttä vyöhykettä edullisempana palveluna olisi jo askel oikeaan suuntaan.



 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat