*

Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

Koulutusjärjestelmämme tuottaa taitoa vakan alle

Otsikoihin pääsi kaksi korkean asteen tutkintoa suorittaneen henkilön mielipidekirjoitus, jossa tilitettiin pitempiaikaisen noin tuhannen euron tuloilla toimeentulemisen vaikeudesta.

Koulutusjärjestelmämme tutkintokriteereissä on jotain pahasti pielessä, kun kaksi tutkintoa suorittaneella ei ole kykyä työllistyä paremmin palkattuun toimeen. Tutkinnon myöntämisen kriteerinä tulisikin olla se, että ehdokas osaa esiintyä, argumentoida ja pystyy kommunikoimaan osaamistaan selkeällä ja johdonmukaisella tavalla myös suusanallisesti. Kun nämä asiat ovat kunnossa, paremmin palkatun työn saaminen ei ole enää niin suuri harppaus. Tyystin eri asia sitten on, vastaisiko työ koulutusta; varmaa on kuitenkin se, että puhelahjoiltaan normaali, ohjeistukset ymmärtävä ja heittäytymiskykyinen ihminen pääsee puhelinmyyjänäkin hyville ansioille tuon mielipidekirjoittajan mainitsemiin ansioihin verrattuna.

Koulutusjärjestelmän epäonnistumisen siemenet kylvetään jo peruskoulussa, jossa vähintään ensimmäiset 6 lukuvuotta, ja pahimmissa tapauksissa kaikki 9 vuotta, lapsia käsketään ensisijaisesti olemaan hiljaa. Suulliset kokeet ja omien vastausten esittäminen ja perusteleminen luokan edessä ovat lähes tuntematon toimintatapa. Eipä ihme, että ongelmia syntyy, kun toisen asteen opinnoissa oppitunneilla pitäisi pystyä fiksusti ääneen esittämään joskus omiakin mielipiteitä tai näkökulmia. Vaan ei se mitään: suurin osa arvosanoista määräytyy yhä kirjallisten kokeiden perusteella, joten... Naurettavinta koko systeemissä onkin se, että korkean asteen koulutuksessa on jälleen mahdollista palata peruskoulumaiseen tuppisuu-malliin ja sillä tavoin hissukoiden edetä jopa maisteriksi saakka!

Korkeaan koulutukseen päätyy laumoittain nuoria, joilla on varsin kehittynyt kirjallisen esittämisen kyky, mutta jotka ovat aivan alkeellisella tasolla debattitaidoissaan. Kainsainvälisessä kilpailussa näillä eväin ei enää pärjätä ja mielipidepalstalta otsikoihin noussut kirjoitus on selkeä osoitus siitä, ettei niillä eväin pärjätä enää kotimaisillakaan työmarkkinoilla. Uhriutuminen ja työn tarjonnan heikkouksiin vetoaminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta kuin oman taitotason kyseenalaistaminen.

Olisikohan koulutusjärjestelmässä jo aika siirtyä kirjallisen ilmaisun suosimisesta vahvan ja kattavamman esiintymistaidon suosimisen suuntaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Amerikkalaiset ovat maailman parhaimpia myyntimiehiä. Heidän kouluissaan, jotka ovat keskimäärin varsin heikkoja, panostetaan enemmän suulliseen esittämiseen. Oletpa tässä asiassa aivan oikeassa. Meillä ei ole tällaista kulttuuria ja siksi se ei näy koulujemme opetusohjelmissa.

Ei lapsukaiset ja nuorukaiset ole hiljaa siellä luokissa. Ne metelöivät ja käyttäyvät muutenkin huonosti haistattelemalla opettajia. Joissakin luokissa opettajien ajasta merkittävä osa menee pelkästään järjestyksen pitämiseen peruskoulujen yläasteilla.

Käyttäjän vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin kuva
Petri Muinonen

Italiakin oli pitkään tunnettu siitä, että myy onnistuneesti vanhaakin teknologiaa maailmalle - supliikkitaitojen ansiosta! Koulussa aineessa kuin aineessa vallalla ovat suulliset kuulustelut, luokan edessäpä tietenkin. Alakoululsta alkaen. Sitä samaa Suomeen!

Tuo mitä mainitset työrauhasta on totta. Siksi itsekin kirjoitin, että käsketäään olemaan hiljaa; eri asia sitten, totteleeko kukaan.

Sinun blogissasi esitetty ajatus yläkoulun tasokurssiem palauttamisesta on mielestäni kannatettava. Minulla ei ole omasta kokemuksestani tasokursseista mitään muuta kuin myönteistä sanottavaa. Oppimisesta kiinnostumattomat yksilöt jäivät suppeimman oppimäärän tunneille eivätkä sitten häiriköinteineen olleet motivoituneiden oppijoiden riesana.

Toimituksen poiminnat