Pointti varhaiskasvatukseen ja keskituloisten verotukseen

Eilisen A-studiossa ruodittiin keskituloisten verotuksen kovuutta. Toimitusjohtaja Ville Tolvanen nosti ongelmaksi sen, ettei suomalainen verotus ja tasapäistäminen kannusta sellaiseen työssä venymiseen tai yrittämiseen, johon yhteiskunnassa olisi tarvetta. Hänen iskulauseensa oli "Mukavuus on megatrendi".

Tutkijan mukaan lisää työsuoritetta on todella saatavissa lisää alemmista tuloluokista. Siellä kyse  ei ole samalla tavoin vain mukavuusalueelle pyrkimisestä kuin niillä, joille keskitasoisesti palkattua työtä vielä löytyy, vaan monesti ylipäätään siitä, ottaako työtä vastaan vai ei.

Tutkija havaitsee aivan oikein, että tuollainen valinnanvara todella on olemassa erityisesti niille, joilla työttömyyskorvauksen ja sosiaalisten tulonsiirtojen kokonaisuus pitää yllä parempaa tai yhtä hyvää elämänlaatua kuin työssäkäynti matalapalkkatoimessa.

Itsekin keskituloisena ruotisin tulonsiirrot laajemminkin kuin pelkkänä pelkkänä kielteisenä motivaatio-ajurina työn vastaanottamiselle, tai keskituloisilla (tulonsiirtojen kustantajilla) lisävastuun ottamiselle työssä, huippusuorituksiin venymiselle jne.  Usea keskituloinen ns. hoitaa tonttinsa hyvin tarvitsematta niitä palveluita, joihin tulonsiirtoja käytetään, eli häntä verotetaan ylläpitääkseen aivan muiden tuloluokkien elintasoa tai elämänlaatua.  Erityisesti näin on terveyteen ja vapaa-ajan viettoon liittyen, mitkä ovat merkittävimpiä kustannuseriä pakollisten elinkustannusten jälkeen. Keskituloiset käyttävät enemmän rahaa tuotteisiin ja palveluihin, jotka ovat omiaan parantamaan heidän terveyttään, toimintakykyään ja jopa eliniän odotetta matalampiin tuloluokkiin verrattuna. Tämä heijastuu mm. pienempänä tarpeena turvautua terveydenhoitojärjestelmän palveluihin, joista valtaosa on verotuksen kautta subventoitua.

Yksi osa-alue, millä keskituloisetkin vielä roikkuvat yhteiskunnan kautta palautetuissa veroeuroissaan, on lasten varhaiskasvatus. Tämä koskee siis vain lapsiperheitä. Todellisista kuluista maksetaan korkeimmillakin omavastuilla vain kolmas- tai neljäsosa todellisista kustannuksista. Vihreät ja vasemmisto haluaisivat laajentaa näitä hoito-oikeuksia kokopäiväisiksi myös niille isille tai äideille, jotka ovat kotona vaikkapa yli 2000 euron ansiosidonnaisella työttömyysturvalla. Me kristillisdemokraatit emme tätä toivo.

Kristillisdemokraattina näen tässä mahdollisuuden ajatella läheisyysperiaatteen mukaisesti: jokainen perhe tietää itse parhaiten, mikä on oikea hoitomuoto heidän lapsilleen. Siksikin olisi oikeudenmukaista vähentää keskituloisten verotusta yleisesti sillä perusteella, etteivät he saa verorahoilleen merkittävää vastinetta, ja erityisesti valtaosalta keskituloisista, joilla (pieniä) lapsia ei ole; jälkimmäiset näet maksavat merkittävää tulonsiirtoa lapsiperheille. Näkisin hyvänä merkittävän korotuksen päivähoidon omavastuuseen, mille vastapainona keskituloisten verotusta voitaisiin laskea. Samalla luotaisiin kilpailukykyisemmät markkinat ja suhteessa edullisempaa tarjontaa yksityisessä perhepäivähoidossa, joka on vuosien mittaan valtion ja kuntien subventoinnein kuihduttanut pois jälleen yhden yrittäjyyden muodon. Perhepäivähoitohan on juuri sellaista työtä, joka kohdistuu aktivoimaan työn vastaanottokynnyksen kanssa painiskelevaa tulonsaajaryhmää.

vantaaliittyyennemminkeravaankuinhelsinkiin
Vantaa

195
Sinisen tulevaisuuden kansanedustaja-ehdokas Uudenmaan vaalipiirissä
Lue vaaliajan blogiani - www.petrimuinonen.eu
(Puheenvuoro ei ole vielä palauttanut kirjoittajaoikeuksia)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu