Humanae vitae Ihmisarvoista elämää sikiöstä senioriin

Jos onnellisuus on tapissa, miten sitä lisätään?

Yläkouluaan aloittelevia tyttöjä, jotka viiltelevät itseään. Lapsia, jotka joutuvat todistamaan päihteissä olevan yksinhuoltajaäitinsä paneskelua pesukoneen päällä satunnaisen miestuttavan kanssa. Vanhempia, jotka keventävät syyllisyydentuntojaan ostamalla kilpaa vuoroviikkolapsilleen tavaraa tavaran päälle, mutta aikaansa he eivät suo. Päihteisiin pakenevia vanhempia, joiden lapset pakenevat päihteisiin, kuten ovat kotonaan oppineet. Välinpitämättömyyttä, josta kumpuaa kommunikointi muiden ihmisten kanssa vain väkivallan kautta, kun keskustella ei osata eikä omia tunteita ymmärretä.

Tämä on hyvin pienellä otannalla havaintoja tämän päivän Suomesta, jossa ihmiset kokevat olevansa osapuilleen maailman onnellisimpia.

Ne, joiden näkemys vetäisi onnellisuustutkimusten tulosta alaspäin eivät varmastikaan vastaa. Ihmiset eivät myöskään osaa haluta sellaista, mitä he eivät ole koskaan nähneet tai kokeneet. Kulttuurimme on lopultakin vielä kovin yksipuolinen: kokemuksia myönteisemmästä ihmisyydestä ei ole niinkään monilla. Ja he, joilla on, eivät osaa tai uskalla sitä laittaa näytille. Sanoohan sananlaskukin: "Kell' onni on, se onnen kätkeköön"

Toisaalta: masennusdiagnoosien räjähdysmäinen kasvu kertonee jonkinlaisesta murroksesta. Ehkä ymmärretään, ettei todellista onnellisuutta olekaan pelkkä taloudellinen hyvinvointi, jos lapsuuden haavoista ja perhehelvetistä ei voi kertoa kellekään. Surutyöhön käytetään aikaa: lapsena kehittyneitä stressireaktioita ja niiden jälleen elämisiä arjen tilanteissa puretaan sairaslomilla.

Suomessa on paljon korjattavaa. Suomalaisissa kenties vielä enemmän. Suomi-Areenallakin halutaan puhua arvoista. Olisiko oikeus turvalliseen lapsuuteen sellainen? Avioliittoihin mennään yhä suurelta osin enemmän tunteellisista kuin järkisyistä. Toivotaan pitkää yhdessäeloa, mahdollisesti jälkikasvuakin. Yhteiskunta voi edesauttaa perheiden roolia turvallisen lapsuuden tyyssijana ja tasapainoisten aikuisten kasvattajina, kun arvokeskusteluissa ei keskitytä pelkkiin marginaaleihin, vaan myös suuren enemmistön tarpeisiin. Ja se, minkä kaikkia pitäisi tällä hetkellä puhuttaa, on syntyvyyden raju lasku. Politiikkamme näkijät puhuivat poliittisen hybriksen ohi nuorten miesten huolestuttavasta tilasta jo vuosikymmen sitten: nyt niitetään satoa siitä, että politiikan valtavirrassa on tartuttu vuosikaudet epäolennaisuuksiin. 






 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat