Demokratian pelkoa, kun on harvainvaltaan jo totuttu

Kreikan päätös alistaa lainojensa takaus- ja leikkauspaketti kansanäänestykselle on kuulema herättänyt markkinoilla ja kuukausia paketin parissa ahertaneissa poliitikoissa "epäuskoa ja ärtymystä".

Euroopan Unionissa olemme näköjään jo niin tottuneita demokratiasta etääntyneen eliitin harvainvaltaan, että demokratian toteutuminen kansalainen kansalaiselta herättää pahennusta! Oltaisiinpa Suomessakin annettu ERVV-päätös kansanäänestyksellä päätettäväksi; jo pelkkä vakuuksien Suomelle aiheuttamien korkovastuiden "unohtaminen" on osoitus siitä, että tuskin kukaan kansanedustajista ymmärsi lähimainkaan mistä oli äänestämässä. ERVV-äänestyksen aikaan kriisi näytti jo niin paljon vakavammalta, että uuden eduskunnan tuolloin vasta vajaan puolen vuoden ikäinen poliittinen mandaatti oli jo kansan silmissä vanhentunut. Kansanäänestykselle oli ollut todella kysyntää.

Kreikassa on jo aikapäiviä ymmärretty, miten Kreikka selviää parhaiten. Suvereenin maan ei tarvitse kysyä keneltäkään lupaa ollakseen maksamatta velkojaan (tai niiden korkoja). Velkojen puolittaminen muka - - pöh! Miksi tyytyä puoleen kun voi saada kaikki anteeksi? Argentiinan tie on Kreikankin tie. Euroopasta ei kuitenkaan mikään taho tule perimään Kreikalta omiaan takaisin sotilaallisin keinoin.

Hyvätahtoiset naapurit olivat jo antaneet Kreikalle ensimmäisen tukipaketin, jolla maa vältti omistustensa joutumisen vasaran alle. Vaikkei EU-naapureilta enää saisi senttiäkään, lainanhoitokulujen täysi nollautuminen Kreikan budjetissa ja sen päälle Kreikan 300 miljardin euron arvoiset kiinteistö-, yritys-, ym. omistukset antavat mahdollisuuden nousta entistä ehompana, jos taloudenpito laitetaan edes kohtuulliselle tolalle. Paino sanalla mahdollisuuden. Mutta tarvinneeko odottaa vuosikymmentäkään, kun Kreikan talous on taas ajettu kuralle? Sen jälkeen vain voi olla vaikeampi vakuuttaa ketään sijoittamaan tuohon politiikan kehtoon euroakaan.