Kokoomus lupaa jälleen vanhustenhoitolakia. On jo nähty miten sen saman lupauksen kävi edellisellä vaalikaudella. Euromääräisesti mitattuna hyvätuloisille palkansaajille ja hyvätuloisille eläkeläisille kohdistuneet veronkevennykset ajoivat sen edelle. Samoin Jyrki Kataiselta unohtui lupaus omaishoitajille järjestettävistä vapaapäivistä.
Seuraava eduskunta päättää monista suurista asioista. Osa on jäänyt debateissa pienelle painoarvolle, vaikka vaikutukset kauas tulevaisuuteen, seuraaville sukupolville, voivat olla valtavia.
Laitan tähän omaa listaani, miettikää miten itse painottaisitte näitä. Ja kuinka äänestämäsi puolue asiaa hoitaa: kaikkia ehdokkaiden lupauksia ei pidä uskoa, jos puolueen linja on selvästi toinen ja ryhmäkuria sovelletaan.
Ajankohtaisohjelmien tuottamassa Työpahoinvointi-illassa työelämän ja yritysten edustajat olivat kovin helposti leimaamassa laiskoiksi tai itsekkäiksi ne, jotka eivät ole (vielä) työkyvyttömiä, mutta eivät koe voivansa työskennellä täysipäiväistä työviikkoa sopeutuen vanhoihin johtamismalleihin ja yksilöä huomioimattomaan työpaikkakulttuuriin.
Siinä, että otsikossa mainittuja tuotteita on käytännössä ylipäätään olemassa, kyse lienee verotuskäytännöstä. Maan tapa.
Yksilöllinen eläkevakuutus saa, ja on menneisyydessä saanut vieläkin merkittävämpiä verohelpotuksia. Yksilöllisen eläkevakuutuksen verotus seuraa nautinta-ajankohdan eläketulon verokantaa, se on nautintaperusteinen. Vakuutuksen säästöhetkellä veroa ei makseta, koska sehän on maksettu jo siihen käytössä olevan pääomasta perintö-, ansiotulo- tai pääomatuloveron tasoisena ...Vai onko, ihan aina?
Sanomalehtien mielipidekirjoituksissa nostetaan ajoittain esille hyvinkin tärkeitä yhteiskunnallisia epäkohtia. Jorma Tuukkanen kritisoi (HS 1.11.) osa-aikaeläkejärjestelmää nykymuodossaan. Aikana, jona puhutaan työurien pidentämisestä pitäisi myös ymmärtää, ettei pidennystä pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä tai työuraa kaventaen. Tässä otteita Tuukkasen kirjoituksesta: