Olen tässä pari päivää sulatellut uutista hallituksen asettaman yritystukityöryhmän tuloksettomuudesta sekä tietoja ryhmän työskentelytavoista. Tuloksettomuus ei yllättänyt, toimintatapojen räikeys ehkä sentään jonkin verran.
Miksi tuloksettomuus ei yllättänyt? Koska alusta asti oli selvää, että työryhmä asetettiin vain siksi, että näyttäisi siltä kuin tehtäisiin jotakin. Innokkaiden puheiden jälkeen oli hirveän noloa, ettei hallitus saanut leikkauksia aikaiseksi viime vuonna sen enempää puoliväliriihessä kuin syksyn budjettineuvotteluissakaan.
Oletteko panneet merkille, kuinka kokoomus on rakastunut EU-morsiameen. Rakastunuthan ei näe morsiamessa mitään vikaa, vaikka kaikki tiedämme, että rahaliitto on merkittävin kilpailukykyyn heikentävästi vaikuttava tekijä. Euron menestystarina on jo kaukana takana päin, ja me velkaannumme tänäkin vuonna ja vaihtotase jää miinusmerkkiseksi. Olemme pudonneet Ruotsista bkt:sta noin neljänneksen vain 10 vuodessa.
Harva olisi uskonut vielä keväällä kuntavaalien jälkimainingeissa, että punaviherenemmistöinen Helsinki kykenisi päättämään kunnallisveron tuntuvasta 0,5 %-yksikön alennuksesta. Viimeisinä vuosina Helsingin kunnallinen päätöksenteko on kerännyt mainetta lähinnä tehottomana ja aikaansaamattomana sekoiluna. Moni muistaa useamman “eipäs-juupas” -väännön, kuten Guggenheim -kiistan, Östersundomin fiaskon, Jätkäsaaren tornihotellitapauksen sekä monta muuta hanketta, joissa poliittinen johtajuus on ollut täysin tulosvastuutonta ja vailla visiota.
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella..”
Kesän aikana on tullut tavattua ihmisiä niin ympäri Suomea kuin omallakin alueella ja asiaa on riittänyt. Monessa keskustelussa on käyty läpi lomarahaleikkaukset ja siitä johtuvat muutokset kesän suunnitelmiin. Vaikka ihmiset ymmärtävät, että ns. kilpailukykysopimus oli vaihtoehto pakkolaeille, kuten sunnuntaikorvausten ym. leikkauksille, tuntuvat ne silti kohtuuttomilta. Etenkin kun jo saman tien kesän aikana on sunnuntaikorvauksista luopuminen otettu hallituspuolueiden keskustelulistalle.
“Tulos tai ulos”. Näin Juha Sipilä kuvaili poliittisia tavoitteitaan Keskustan puoluevaltuustolle kaksi vuotta sitten. Tuottavuus, tehokkuus ja kilpailukyky ovat jatkuvasti poliitikkojen huulilla. Valtionvelka on saatava kuriin, mutta ei eläkkeisiin tai yritystukiin koskemalla. Kilpailukykytalkoisiin kutsutaan ennen kaikkea opiskelijat, matalapalkkaiset, työttömät ja työkyvyttömät.
Tätä taustaa vasten ei ole yllättävää miten iso osa perustason vaikuttajista on mukana politiikassa huonontaakseen jonkun inhoamansa ihmisryhmän asioita. Toiselle suurinta pahuutta edustaa pikaruokaketjun johtoryhmä, toiselle luku- ja kirjoitustaidoton mamu. Kohde vaihtelee, mutta asenne on sama: inhokin olemassolon edellytyksiä täytyy heikentää.
”Suomi hölmistyy, jos et äänestä” kuului Opettajien ammattijärjestön iskulause kuntavaaleissa. Metsän keskellä syntynyt kansa on kasvanut sivistyneeksi poikkeuksellisen laadukkaan koulumme penkeillä. Perussuomalaisten mainoksessa hoettiin ”politiikka on rikki”. Nyt kun vaalitappion tehnyt puolue on tanssittanut maan poliittista kenttää, huomataan, että Suomi voi hölmistyä myös äänestämällä ja politiikka todella hajosi.
Meillä täällä lintukoto Suomessa on jo hyvän aikaa ollut voimassa kilpailukykysopimus jonka turvin etenkin pienituloisten ja keskipalkkaistan nettotuloja on leikattu. Tulokset näkyvät: Suomen talous on kasvu-uralla, jopa kahden prosentin vuosikasvu on lähellä ja työllisyystilanne paranee koko ajan.